Millainen on vähäosaisten elintarvikeavun tilanne loppuvuodesta 2018? Päätin ottaa asiasta selvää vierailemalla Myllypuron Elintarvikeapu ry:n tiloissa Helsingissä.

Paikan päällä on käynnissä varsinainen hyörinä. Elintarvikelaatikoita siirrellään tiuhaan tahtiin, ja valmistautuminen seuraavaan jakeluun on alkanut. Vastassa minua on Sinikka Backman, jolla on vähäosaisten avustamisesta jo pitkän linjan kokemus.

Mediassa on ollut puhetta siitä, millainen on vähäosaisten avustuksen tulevaisuus Suomessa. Näkyvillä on ollut erityisesti Hurstin Valinnan toiminnan joutuminen vaakalaudalle rahoitusvaikeuksien edessä.

Tilanne Myllypurossa ei Backmanin mukaan ole sen parempi, ja hän toteaakin, että kulunut vuosi on ollut raskaimpia hänen parikymmenen vuoden avustustyöhistoriansa aikana.

”Ongelma on yksinomaan päättäjätasolla, sillä siellä ei juuri kenelläkään ole käsitystä siitä, mitä täällä asioivat ihmiset käyvät läpi ja mikä heidän tilanteensa on.”

Elintarvikeavustuksen rahoitus tehdään vuodeksi kerrallaan. Toiminnan ainoana rahoittajana toimii Helsingin kaupunki. Haastattelupäivänä tieto ensi vuoden rahoituksesta varmistui.

”Mielestäni on naurettavaa, että toimintaa rahoitetaan vain yksi vuosi kerrallaan. Asiaan täytyisi panostaa yhteiskunnallisella tasolla reilusti enemmän” hän toteaa.

Mieleeni herää kysymys, että pyritäänkö yhteiskunnassa siivoamaan leipäjonot pois, jotta ongelmat saataisiin pois ihmisten silmistä? Tähän Backman jatkaa:

”Niin, ei sitä uskoisi, mutta kyllä se siltä näyttää täältä meidän suunnalta katsottuna.”

Asiakkaita ei vierailuhetkelläni ole paikalla tällä kertaa, sillä viralliset elintarvikkeiden jakelupäivät ovat tiistaisin ja torstaisin. Nyt hallissa on meneillään elintarviketoimitusten järjestelyä ja vastaanottamista.

”Mielestäni on naurettavaa, että toimintaa rahoitetaan vain yksi vuosi kerrallaan.”

”Asiakkainamme on paljon heitä, jotka ovat jollain tasolla joutuneet yhteiskunnan osalta syrjäytetyiksi. Meillä käy esimerkiksi paljon vanhempaa väkeä, jotka painivat tolkuttomien asumiskustannusten ja elämisen kustannusten välillä. Enemmistö vanhemmasta asiakaskunnasta painii sen välillä, että syödäänkö vai saadaanko haettua lääkkeitä. Tilanne on siis erittäin sietämätön.”

”Muuten asiakaskuntaan kuuluu myös paljon lapsiperheitä, ja heitä, jotka ovat esimerkiksi sairaustapausten vuoksi jääneet työelämän ulkopuolelle” hän jatkaa.

Backman kertoo vierailuni yhteydessä myös kohtaamistaan ihmisistä, aina nälkäisistä lapsista vanhukseen, jolta jäi tarpeelliset lääkkeet saamatta. Nuo tarinat herättävät minussa useita ajatuksia ja kysymyksiä yhteiskuntamme toisesta puolesta.

”Kyllä se niin on, että toimivan yhteiskunnan tärkeimpiin asioihin kuuluu myös vähäosaisten auttaminen.”

Miten ihminen kokee sen, että joutuu hakemaan elintarvikkeensa leipäjonosta?

”Moni sanoo, että se ensimmäinen kerta on se kaikista pahin. Sen jälkeen täällä käyminen on huomattavasti helpompaa.”

”Usko tai älä, monenlaisia ihmiskohtaloita on tämän kautta tullut tutuksi. Päälle parikymmentä vuotta sitten sodanajan sukupolvelle ei olisi tullut kuuloonkaan ottaa vastaan avustuksia mistään suunnasta. Ajat ovat muuttuneet ja apua tarvitsevat siinä sivussa. Nykyään ihmiset tietävät, että apua saa hakea, kun sitä on saatavissa. Hyvinvointia ja pahoinvointia on monenlaista, ja kumpaankin törmäät täällä aivan varmasti.” hän jatkaa.

Myllypuron Elintarvikeavun laatikot ovat täynnä saatuja ruokalahjoituksia. Herää vain kysymys, että tuleeko tällaista avustusmahdollisuutta olemaan tulevaisuudessa, kun määrärahoista kiristetään jatkuvalla syötöllä? Aika näyttää.

”Kyllä se niin on, että toimivan yhteiskunnan tärkeimpiin asioihin kuuluu myös vähäosaisten auttaminen. Tämä pitää siis sisällään asianmukaisen asumisen ja elintarvikkeiden saamisen mahdollisuuden. ”

Sinikka Backman on mukana panelistina Tiedettä kaupungissa -tapahtumassa aiheesta ”Hyvinvointia ja pahoinvointia kaupungissa” keskiviikkona 9.1.2019.

Panelisteina ovat myös Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta ja Tuomo Laihiala Tampereen yliopistosta. Paneelin vetäjänä toimii Aino Laine Suomen Akatemiasta.

Teksti ja kuvat: Janne Kannisto