Tarvitaanko kaupunkiympäristöön lisää paikkoja pienten mieluisten äänten kuuntelemiseen ja hiljaisuuden kokemiseen? Koetaanko kaupunkien valaisu liian kirkkaana? Kaupunkisuunnittelun uusista tuulista kertovat siihen perehtyneet asiantuntijat Outi Ampuja ja Jari Lyytimäki.

Miten kaupunkiympäristöön kehitetään uusia ratkaisuja äänimaailman suhteen?

”Tiedetään että altistumisella jatkuvalle ohjearvot ylittävälle melulle voi olla negatiivisia vaikutuksia terveyteen. Sen tilalle olisi hyvä tarjota ääniympäristöltään parempia paikkoja, joissa pääsee melua pakoon ja samalla voitaisiin hyödyntää hiljaisuuteen liittyviä positiivisia vaikutuksia” vastaa Ampuja.”

Hakeutuuko kaupunkilainen useammin hiljaisuuden piiriin, esimerkiksi mökkeilemällä tai muuten vain lähtemällä pois kaupungista, esimerkiksi Sipoonkorpeen tai Nuuksioon?

”Ihan suoraa vastausta en osaa antaa siihen, että hakeutuuko kaupunkilainen entistä useammin hiljaisuuden pariin.”

”Jonkun verran on tutkittu hiljaisuuden terveysvaikutuksia. Puhutaan elvyttävästä ympäristöstä, jossa esimerkiksi verenpaine ja syke laskee, kun ei ole tällaista jatkuvaa ärsykkeiden tulvaa ja melua. Siksi olisi tärkeää, että kaupungissakin löytyisi rauhallisia paikkoja. Jos tällaisia paikkoja olisi enemmän, ei välttämättä tarvitsisi lähteä liian kauas kaupungista rauhallisempaa ääniympäristöä etsimään.” hän jatkaa.

Kun mietitään kaupunkiympäristöä varten suunniteltuja hiljaisuuden ja rauhan taskuja, niin millaisia ratkaisuja tämän suhteen on mietitty ja tehty kaupunkisuunnittelussa?

”Voisin mainita näistä ihan uudentyyppisistä viherrakenteista, eli viherseinistä ja viherkatoista, jotka vaimentavat melua ja voivat toimia myös valon osalta ikään kuin varjostimina kaupalliselle valolle, luoden näin uudentyyppisiä pieniä vihreitä taskuja. Näitä meillä ei vielä hirveästi ole, ja myös talviaika ja sääolosuhteet rajoittavat niiden tekoa omalta osaltaan. Mahdollisuuksia uuden kaupunkivihreän ympäristön luomiseen kyllä löytyy.” kertoo Lyytimäki.

Kun puhutaan valaisuun liittyvistä seikoista, niin onko niiden suhteen keksitty uusia menetelmiä esimerkiksi himmentämisen tai kirkkauden sääntelyn osalta?

”Kyse on siitä, että miten se valaisu suunnitellaan ja miten tarkasti se rajataan. Puistojen kaltaisissa paikoissa voi vähän tarkemmalla suunnittelulla ja koordinoinnilla päästä tekemään ikään kuin luonnonmukaisia tiloja, ihan vaikka kaupunkikeskustaan.”

”Yhtä hyvin voidaan ajatella, että kaupungeissakin voidaan tuottaa tällaista monimuotoista ympäristöä myöskin sitä kautta, että se konkreettinen ääni ja valomaisema tarjoaisi myöskin sitten tällaisia mahdollisuuksia myöskin hämärän ja pimeyden kokemiseen, sekä samalla myös hiljaisen ympäristön kokemiseen.”

Outi Ampuja on filosofian tohtori ja dosentti Helsingin yliopistosta, ja Jari Lyytimäki on Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoistutkija. He puhuvat lisää aiheesta Tiedettä kaupungissa -tapahtumassa keskiviikkona 9.1.2019

Teksti ja kuvat: Janne Kannisto